Pääomasijoituksen vaikutukset taloushallintoon ja raportointiin

Usein toivottu kasvu ja sen rahoitus tulevat yrityksen ulkopuolelta, erityisesti pääomasijoittajilta, jotka sijoittavat hallinnoimiensa rahastojen varoja tarkasti tutkittuihin kohteisiin ja odottavat sijoitukselleen tuottoa sekä ajantasaista tietoa sijoituksen arvosta. 

Pääomasijoitukset tehdään yleensä oman ja vieraan pääoman ehtoisina sijoituksina, ja ne ovat määräaikaisia. Sijoittaja tuo yritykseen pitkäaikaista ja riskinsietokykyistä pääomaa, mutta toisin kuin pankkirahoittaja, pääomasijoittaja ei ole passiivinen omistaja. Hän vaikuttaa tyypillisesti yrityksen hallituksessa ja tarjoaa yritykselle rahavarojen lisäksi arvokkaita näkökulmia johdon päätöksentekoon. Pääomasijoittajan houkuttelu voi lähteä myös tarpeesta saada osakkaiden joukkoon tietotaitoa, ei pelkästään rahoitusta. Sijoittaminen yritykseen on parhaimmillaan myös sijoittajalle mahdollisuus osallistua yrityksen menestykseen uutena omistajana. 

Pääomasijoituksen muodot ja rahoituksen edellytykset 

Yrityksen kasvun rahoittamiseen on useita vaihtoehtoja, kuten osakeanti, pääomalainat, svop-sijoitukset (yritykseen tehty oman pääoman mukainen sijoitus) ja erityisehtoiset lainat. Rahoitusmuotoa valittaessa on tärkeää miettiä omistuskannan muutoksia ja sijoituksesta koituvien kulujen tasoa. Osakeanti muuttaa nykyisten osakkaiden omistusosuuksia, mutta on usein houkuttelevin vaihtoehto sijoittajalle, joka uskoo yrityksen kasvuun. Pääomasijoitus viittaa listaamattomaan yritykseen annettavaan rahoitukseen, joka vaihdetaan osakeomistukseen. 

Muut rahoitusmuodot voivat olla osa pääomasijoitusta, mutta niiden ehdot on suunniteltava huolellisesti, jotta ne ovat realistisia myös kasvun viivästyessä. Pääomasijoitus eroaa muista rahoitusvaihtoehdoista vakuudettomuudellaan – sijoitus perustuu enemmän yrityksen tulevaisuuden potentiaaliin kuin nykyhetken raportointiin. Sijoittajia kiinnostavat erityisesti yrityksen kasvuedellytykset, ja sijoituksen määräaika riippuu kasvun toteutumisesta, mutta yleensä suunnitelmia tehdään 5–7 vuoden aikajänteellä. Määräajan umpeutuessa yritys myydään eteenpäin ja sijoittajan varat kotiutetaan tuottoineen. 

Pääomasijoittajan houkutteleminen vaatii laajat ennakkovalmistelut. Yrityksen tulee pohtia: 

• Ydintoiminnan rahoitettavuutta 

• Kasvupotentiaalia 

• Rahoituksen käyttötarkoitusta 

• Ehtoja 

• Johdon sitoutumista kasvuun.  

Nämä tekijät määrittelevät rahoittajan halukkuuden lähteä mukaan. 

Valmistautuminen rahoitusneuvotteluihin 

Ennen pääomasijoitusneuvotteluja yrityksen johdon ja taloushallinnon nykytilanne on arvioitava huolellisesti. Kirjanpidon tulee olla oikeellista ja ajoitettua, kaikki tuotto- ja kuluerät jaksotettu oikein ja raportointi valmistua tasaisessa rytmissä. Tilikauden aikainen kirjanpito ei saa erota tilinpäätösperiaatteista, ja talouden raporttien tulee antaa realistinen kuva yrityksen tilanteesta. Saamiset ja velat on arvioitava kriittisesti, ja kirjanpidossa on huomioitava kaikki olennaiset erät. Taloushenkilöstön ammattitaito on oltava riittävää kasvavan yrityksen tarpeisiin. 

Kirjanpidosta kannattaa siivota kaikki keskeneräiset asiat, kuten epäselvät varaukset tai sinne kuulumattomat muut erät. Myynnin kassavirta ja maksut toimittajille optimoidaan, ja yleiset kulut sekä varaston koko arvioidaan tehokkaasti. Vankka perusta neuvotteluille syntyy, kun johto tuntee tulos- ja tase-erien sisällöt ja raportointi on tuttua myös johdolle. Kirjanpitäjän ja johdon tiivis yhteistyö on tärkeää, sillä neuvotteluissa pääomasijoittaja esittää usein lisäkysymyksiä ja pyytää selvityksiä. 

Neuvotteluiden aikana on tärkeää reagoida ja raportoida nopeasti yrityksen vakavaraisuuteen ja kannattavuuteen vaikuttavista tapahtumista. Hallitus valmistelee liiketoimintasuunnitelman tms. muun suunnitelman, jossa kuvataan kasvutavoitteet, mahdolliset hidasteet ja niiden ratkaisumallit. Talousjohdon näkemys tuotoista ja kustannuksista tukee suunnitelman laatimista, ja suunnitelmaan sisällytetään laaja numeerinen arviointi vähintään kolmeksi vuodeksi eteenpäin. 

Raportoinnin muutokset pääomasijoituksen myötä

Pääomasijoitus näkyy kirjanpidossa osakeantipäätöksen ja merkinnän maksun perusteella oman pääoman eränä, yleensä vapaassa pääomassa. Asiakirjoista selviävät uuden osakkeenomistajan tiedot, ostetut osakkeet ja merkintähinta, joita tarvitaan myös tilinpäätöksessä, joten ne on tärkeää liittää kirjanpitoon tehtävien kirjausten liitteiksi. 

Talouden raportoinnin toimintatavat voivat muuttua olennaisesti pääomasijoituksen myötä. Kuukausiraportointi saa piirteitä tilinpäätösraportoinnista, ja kannattavuuden arvioimiseksi jaksotuserät, palkkavaraukset ja varaston arvostus huomioidaan aiempaa tarkemmin. Tunnuslukujen, kuten kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden, seuranta korostuu. Sijoittaja voi vaatia myös toimialakohtaista ja kustannuspaikkakohtaista raportointia sekä talous- ja operatiivisen tiedon yhdistelyä. Hyvällä valmistautumisella voidaan näitä muutoksia kuitenkin minimoida, kun tarvittaviin muutoksiin on jo rauhassa valmistauduttu. 

Raportoinnin laajentuminen sijoittajan mukaan tullessa lisää yleisesti työmäärää kirjanpidossa ja taloushallinnossa. Kassavirran ja taseen seuranta sekä ennustaminen tulevat entistä tärkeämmiksi. Kuukausikohtainen ennustaminen auttaa reagoimaan nopeasti poikkeamiin, ja liian pitkän aikavälin ennustaminen voi johtaa suuriin eroihin toteutuneiden lukujen ja ennusteiden välillä. Myös saamisten ja velkojen kriittinen tarkastelu on välttämätöntä, jotta taseen tiedot pysyvät luotettavina. Myyntisaamisia, joiden kotiutuminen on epävarmaa, tulisi tarvittaessa kirjata luottotappioksi. Velkojenkin kriittinen tarkastelu on myös osaltaan tarpeellista. Tulokseen kirjattavien tulojen ja kulujen kirjausperusteena on suoriteperusteisuus, ja kustannuspaikkakohtainen raportointi on myös aina sijoittajan vaatimuslistalla. 

Normaalista liiketoiminnasta poikkeavat kulut eivät aina ole ennakoitavissa, ja niille voi olla järkevää perustaa oma kustannuspaikka kirjanpidossa. Poikkeavat erät voivat vaikuttaa merkittävästi yrityksen talouslukuihin, joten niiden raportointi läpinäkyvästi on tärkeää sijoittajalle. 

Hyvä hallinnointitapa ja corporate governance 

Pääomasijoittajia kiinnostaa yrityksen kannattavuuden ja vakavaraisuuden lisäksi sen kyky hallinnoida toimintaansa arvojensa mukaisesti. Johdon ammattimaisuus, työntekijöiden työtyytyväisyys ja osaamistaso voivat olla avaintekijöitä sijoituskohteen valinnassa. Eettiset ja ympäristöarvot vaikuttavat yhä enemmän sijoituspäätöksiin. Hyvä hallinnointitapa (corporate governance) selkeyttää johdon roolit ja lisää yrityksen kilpailukykyä. Se on pakollinen pörssiyhtiöille, mutta suositeltavaa myös kasvaville yrityksille. 

Muistilista pääomasijoitusta neuvottelevalle yritykselle 

Yrityksen talousraportoinnista sijoittajille vastaa lopulta hallitus, mutta käytännössä talousosaston ja johdon yhteistyö on ratkaisevaa. Ulkoistettu taloushallinto vaatii laadukkaan kumppanin, jotta raportointi täyttää sijoittajan vaatimukset. Neuvotteluihin kannattaa ottaa mukaan tarpeen tullessa myös muita asiantuntijoita, kuten lakimiehiä ja neuvonantajia. Pääomasijoitus tuo yritykselle turvaa ja mahdollistaa keskittymisen kasvuun, mutta vaatii laaja-alaisen panostuksen taloushallintoon ja raportointiin. 

Muistilista pääomasijoitusta neuvottelevalle yritykselle: 

• Taseessa vain selkeitä ja todellisia eriä 

• Kaikki suoriteperusteiset erät huomioitu tuloksessa 

• Tarpeelliset jaksotukset kirjattu 

• Kirjanpitojärjestelmä taipuu raportointimuutoksiin 

• Yhteistyö johdon ja talousosaston välillä toimii 

• Henkilöstöllä riittävä osaaminen laajoihin raportteihin 

• Luotettavat ulkopuoliset kumppanit valittu 

• Talousosasto varautunut laaja-alaiseen muutokseen ja mahdollisiin uusiin raportointijärjestelmiin 

Pääomasijoitusprosessi vaatii yritykseltä huolellista valmistautumista, mutta tuo mukanaan mahdollisuuden merkittävään kasvuun ja arvonnousuun. Laaja-alainen panostus yrityksen tulevaisuuteen tuottaa vaivannäön ohella hedelmää, joten prosessin läpivienti kannattaa tulevina vuosina.